tiistai 12. joulukuuta 2017

Joulukalenterin luukku 12. Menetetyt hevosystävät

Puolessa välin matkaa jo ollaan joulun viettoon! Tänä vuonna olen menettänyt yllättävn monta hevosystävää, olivat ne sitten tärkeitä tai eivät. Joistakin olen jo täällä blogissa maininnutkin, mutta en läheskään kaikista, joten eiköhän jo aloiteta?

  • Alkuvuodesta entinen vuokraponini City Girl II, tutummin Kimble, tai meidän talliporukan kesken Kinkku. Kimblen kanssa menin minun ensimmäisen 50cm ja 70cm luokan kisoissa, joissa 70cm luokka päättyi hylkäykseen. Kimblellä myös hyppäsin monissa estevalmennuksissa ja menin sillä myös pellolla, maastossa ja itsenäisesti. Kimble oli sopivan herkkä, eikä ylen ottaen pukitellut, paitsi pari kertaa pellolla meinasi pudottaa minut kyydistä! 

  • Päästään melkein kesän loppuun, viimeiselle työviikolle ja viimeiselle Ylirannan leirille. Pirteät ja terveet kaverit, Reissu-Lassi ja Melvis pääsivät uuteen kotiin. Lassi ja Melvis oli tehnyt kauan tuntihevosen töitä ja ikääkin alkoi olla aika paljon, joten uusi koti teki varmasti terää! Kumpikaan ei ollut minulle erityisen tärkeitä, mutta on se vaan hurja ajatella, että niitä ei välttämättä enään näe. 


  • Muutama päivä Lassin ja Melviksen lähdöstä, tamma nimeltä Kamikatze, pääsi vihreille niityille laukkaamaan. Luonteeltaan Kami oli kuin halinalle. Kami oli todella kiltti hoitaessa, että mukava ratsastaessa. Itse pääsin Kamilla menemään kerran. 7 vuoden jalkavaivojen jälkeen, tamma päästettiin laukkaamaan terveenä vihreille niityille, jossa ei kipua ole. 


  • Syyskuun lopulla Ylirannan hevoset vähenevät. Stokrotka, tutummin Stokkis, pääsee laukkaamaan muiden kanssa vihreille laitumille. Stokkiksella oli myös jalkavaivoja ollut jo jonkin aikaa, mutta kesti todella kevyttä käyttöä jonkin aikaa, mutta tila pahentui, että Stokkis ei oikein enään kestänyt kuin käyntiä. Ehkä oli Stokkiksen kannalta parempi näin, ettei kärsi. 

  • Instagramia selaillessani näin Jatta Runströmin julkaisun, jossa kerrottiin ponin nimeltä Merry, joka lähti viime kuussa taivaslaitumille. Merry on itselleni tuttu poni, jonka kanssa koin paljon. Parhaimpiin muistoihin kuuluu ne kaksi tippumista viiden minuutin sisään pukkikiitolaukasta. Onneksi oli talvi ja aika paljon lunta joten tippuminen ei paljoa sattunut. Merryn kanssa pääsin myös hyppäämään esteitä, ja ensimmäisen okserin. Merry lopetettiin vaivojen takia, ja olihan ponilla ikää jo 21 vuotta! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti