lauantai 13. toukokuuta 2017

#105. Miksu 20 vuotta!

10.elokuuta. 2016 (kuvat c.Leena ellei toisin mainita)

Tosiaan Miksu täyttää tänää 20 vuotta! En uskoisi sen olevan niin vanha, sen järkyttävän energia määrän takia, mutta kun sitä tarkemmin katsoo, saattaa huomata sen vanhuuden. Sillä on toisessa silmässä kaihi ja etujalat sillä ei kaikkea kestä. Iästä huolimatta, aika osaamaton ruuna on. Miksu on luonteeltaan erityinen. Harvoin näkee samankaltaisia hevosia kuin Miksu on. 

6.syyskuuta 2016


Monet hevoset luottavat jopa tuntemattomaan ihmiseen joka käsittelee sitä, mutta Miksu tarvitsee henkilöä johon luottaa. Ehkä sille on jääny traumat lapsuudesta. Luottamusta alettiin rakentamaan jo syyskuussa 2016. (Vaikka sillä olin kerran ratsastanut vähä aikaa vuonna 2015) Aloin sillon liikuttamaan Miksua kerran tai kahdesti viikkoon, miten omien menojen myötä ehtiin. Aloin menemään jo vähän kaemmin, mutta rauhallisesti. Oltiin pellolla, kentällä, mentiin ilman astulaa ja ihan satulalla tai maastakäsiteltiin. Kaikki oli hyvin ja mulla oli tekemistä.  Kuitenkin tyssäsi parin viikon jälkeen, kun Miksu alko maastoreissun jälkeisenä päivänä ontumaan. Diagnoosiksi todettiin kaviopaise. Ja sen takia sillä ei sitten voinu ratsastaakkaan. 

15. syyskuuta 2016



21. syyskuuta. 2016

Tammikuussa 2017 kysyin Miksun omistajalta, että voinko jatkaa sen liikuttamista. Hän suostui. Tammikuun liikutus koostui lähinnä puolen tunnin kävelystä ja taivuttelusta. Saatettiin ottaa ihan vähän ravia. Silloin köpötteltiin lähinnä ilman satulaa. Aina kun ratsastin, huomasim kuinka herkkä Miksu oli jokaiselle avulle. Tammikuun lopussa päätin vain mennä Miksulla pelkällä riimulla sen ajan "kunnollisen" ratsastuksen jälkeen. Ehkä se johtui siitä, että Miksu oli jo vähän uupunut, niin uskalsin tehdä sen. Silloin menin vain kaks kierrosta käyntiä ja tyytyväisenä vein sen syömään boxiinsa.
7. Helmikuuta 2017 c.Katriina

Helmikuussa Miksu sai uusia haasteita. Mun kaveri tuli mun kans käymään tallilla ja sai mennä myös Miksulla. Koska Miksu ei oikein välitä muista, niin se vähän itselläkin pelotti, että mitä se saattaa tehdä. Vaikka Miksu näyttikin hapantanaamaa karsinassa, uskalsi kaverini pitää siitä kiinni sillä aikaa, kun sen hoidin ja varustin. Itse menin sillä ensin, jonka jälkeen kaverini pääsi sen selässä käymään. Miksu käyttäyty siinä ihan hyvin. Helmikuussa menin sillä kerran ainoastaan pelkillä päitsillä! Miksu osaa kuunnella tosi hyvin pohkeita, joten se onnistui mainiosti!

14.helmikuuta 2017

Vielä maaliskuussa tehtiin samoja asioita, kun tammi- ja helmikuussa. Miksun kunto koheni edellee, vaikkakin hitaasti. Alettiin menemään vähän kauemmin ja enemmän ravia, mutta kuitenkin silleen, että Miksulle ei tullut hiki. Miksu näytti omaa hapanta naamaansa, kun sitä haki tarhasta. Miksu ei selvästikään vielä luottanu muhun, vaan päätti alkaa kovistelemaan. Onneksi tallilla oli leipää, jotta Miksu lopettaisi kovistelun. Vaikka se tykkää esittää kovaa, se on sisältään pehmeä ja sympaattinen, ei ehkä aluksi, mutta luottamuksen saatuaan. 

14. helmikuuta 2017

14. maliskuuta 2017 c. Anni

Huhtikuussa lumien alettua pikku hiljaa sulaa, alettiin totutteleen veteen. Samoihin aikoihin löysin Miksulle suojat, jota aloin käyttää. Miksu ei oikein vedestä piittaa, mutta yksi kesän tavotteista on, että päästään käymään uimassa. Tosin siinä tulen tarvitsemaan apua. Ensin mennään ihan vain maastakäsin ja sitten kun se onnistuu, niin sitten selästä. Alettiin käymään myös maastossa! Aluksi käytiin ihan pieni lenkki ilman satulaa, mutta seuraavat kerrat ihan satulalla! Käytiin penkalla tarkoituksena vain ottamassa ravia, mutta se muuttui äkkiseltään laukaksi ja se sitten kiitolaukaksi. Kokeiltiin seuraavalla kerralla myös martingaaleja, tosin ne ei vaikuttanut asiaan mitenkään. Kokeilin myös Miksulla apuohjia, jotta saisi pyöristettyä selkäänsä ja käyttämään lihaksia oikein! 

4. huhtikuuta 2017 c. Anni

c. Anni


maastoreissun jälkeen 18. huhtikuuta 2017

Huhtikuun lopulla kaverini kävi ratsastamassa Miksulla, josta sitten alkoikin kenttäkausi. Kaverini mainitsi, että Miksu on vähän jumissa, jonka takia ottaa takaa lyhyempää askelta.  Toukokuun alussa menin sitten itse selkään tavoitteena saada jumit pois. Tosin, se päätyi siihe, että otin pari hyppyä 40cm ristikon yli. (video Intsagramissa, josta pääset tästä)  Huomattiin sitten kaverin kanssa, että sillä on intoa esteille ja paljon. Hyppäsin sitten vielä seuraavalla kerralla 40cm pystyn, ja ruuna nautti siitä! (Videon voit nähdä täältä) Sitä todella piti jarrutella aika paljonkin, että se ei kaahoittaisi eteenpäin. Miksulla en kuiteskaan paljoa uskalla hypätä, sillä sen etujalat ei todennäköisesti kestä paljoa! Saman tunnin lopussa huomaisin, että  Miksu osasi mennä nätisti ravia! Se ei menny niinkuin yleensä, vaan oikeasti meni ravia. Otettiin myös laukkaa. Videolta huomasin, että se ensin laukkas ristillä, mutta vaihtoi ihan itse oikeaan! Tunnin jälkeen olin tosi tyytväinen ruunaan.

Miksu on välillä todella temperamenttinen, eikä mieti mitä tekee. Kerran se kaatoi mut kun vein sitä tarhaan. Ehkä se johtui innostuksesta tai sitten siitä, kun mulla oli sille heinää! Eihän Miksu osaa oikestaan mitään kunnolla ja kyllä minä saisin parempiakin hevosia liikutukseen, jos jaksaisin vaivautua etsimään. Kuiteskaan en halua Miksusta luopua. Siitä on tullu tän viiden kuukauden aikana mulle todella tärkeä hevonen. Hitti ja Äksy on yhtälailla mulle tärkeitä, mutta Miksu on se ykkönen. 

28. maaliskuuta 2017

Kirjoitin aikoinaan Lulusta postauksen, jossa kerroin siitä. Postauksessa sanoin, että Lulun edelle ei mene kukaan, mutta kun nyt järjellä ajattelee, se ei ole pitänyt paikkaansa. Lulun kanssa en saanut tehdä niin paljoa, kuin Miksun kanssa nyt. Lulu oli kyllä paljon kiltimpi muita kohtaan, kuin Miksu, mutta ei sille mitään voi. Tärkeintä, että se voi edes muutamaan ihmiseen luottaa. 


Tavotteena meillä on kesäksi uittaminen, vaikka Miksu ei siitä vedestä niin pidäkkään.  Myös se, että Miksu tottuu siihen, että en ole ainut henkilö joka sen kanssa on. Siinä asiassa mua auttaa muutama kaveri, vaikka eivät kaikki hevosihmisiä olekkaan. Samalla se potkiminen, kun joku muu on nousemassa selkään, saisi loppua. Välillä annan muiden (tiedän että pärjää sille siinä tilanteessa) mennä sillä vaikka nyt loppukäynnit. Periaatteen tein sillä, että kaikki jotka auttavat tarhan siivouksessa, voivat sillä vähä aikaa mennä ns. Palkaksi auttamisesta. Luottamuksen ja kunnon kehittäminen on myös yksi suurimmista tavoitteista. Ikinä ei voi tietää, mikä kerta on viimeinen, niin kannattaa ottaa ilo irti jokaisella kerralla.

Leena ja Miksu

c. Anni
c. Anni, se kaikista tärkein ja ihanin hevonen <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti