keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

#62 POSTAUSHAASTE- Jatka lausetta...





Lempi askellajini on laukka. Mulla on paljon helpompi tehdä töitä laukassa kuin ravissa, koska siinä ei tarvitse "ajatella" niin paljoa kuin ravissa. Ravissa pitää keventää ja keventää "oikein". Mutta on joitakin hevosia, joiden ravista tykkään ja siinä on sitten helppo tehdä töitä.



Lähestyessäni estettä alan jännittään että pääsenkö yli vai tuleeko kielto. Tämä nähtiin kisoissa kun mulla alko pelottaan se okseri niin siitä ei päästy yli, vaan tuli hylky loppujen lopuksi, koska oli tullu jo niin monta kieltoa, niin en oikein enää osannut ajatella sitä vaan yritin vängällä päästä siitä esteestä yli. Toisin taas kun estevalmennuksessa oltaessa luotin vaan siihen että me mennään esteen yli pienillä pohkeilla ja silloin vaan tähtäsin keskelle.




Näin meille niissä kisoissa aika monesti kävi!


Tallilla pelkään että teen jotaki väärin, laitan tavarat väärään paikkaan, unohdan jotakin ja mulle tullaan siitä sitten vihasena sanomaan. Se on se syy miks yleensä seuraan jotaki muuta että ei vaan tuu mitää virheitä. Mutta jos niitä tulee nii sillon kukaan ei oo näkemässä tai sitten se vaan on Salla :D

Hevosmaailmassa en ymmärrä ihmisiä, jotka esittävät että he ovat parempia kuin muut. Että kaikki pitää olla täydellistä ja että ite on täydellinen. Tai luulee olevansa. Laittaa kaikki muut tekemään mitä itse ei halua.

Unelmieni hevonen on 170cm kevytrakenteinen puoliverinen, joka omaa hyvän estekapasiteetin. Se ois Sampan värinen, mutta harja vois olla hilkun pidempi. Hoitaessa se ois kiva ja rauhallinen. Ei kuumuis esteillä kovinkaan paljoa, mutta pientä kuumotusta voi olla jotta ei iha helpolla pääse. Se vois osata koulua HeA asti, kun en nii koulu ihmisiä ole. Se tykkäis vedestä ja uimisesta ja se ei ryöstäis maastossa. Pystyis laiduntaa/olee tarhassa muiden kans, eikä haasta riitää kenekään kans. Se ei kyyläis ketää tai mitää. Ei ois herkkä pohkeelle, mutta ei taas liian laiska. Eikä ois kova suusta.



En pidä hevosista, jotka ovat yli herkkiä pohkeelle. Topi oli hyvä esimerkki. Jos halus ratsastaa eteenpäin pohkeella niin se vaa lähti koko ajan lujempaa ja piti pidättää tosi paljon. Ja laiskat hevoset on kans kamalia, vaikka ne vasta hyviä opettajia onki, mutta en vaa tykkää antaa sitä raippaa. Oon jo muutenki tosi laiska ihminen niin miten sitten laiskan hevosen ratsastaminen eteenpäin. Tai niistä jotka vetää joka suuntaan, tai menee syömään kun sitä haluttaa. Tai yrittää murtaa sormet kun on nälkä :D

Hevosenhoitajan tulisi olla joka tallilla, joka tietäisi tallin askareista, kuten millon tulee jakaa mitkäkin heinät (aamu, päivä ja ilta) mitä kukakin hevonen syö (väkirehu) ja muutenki joka osaisi avustaa muita.

Jos taivaalta tulee vettä kaatamalla, ja minulla on tunti kentällä menen silti sinne. Ei meitä sokerista oo tehty. On tullu ratsastettua ukkosella, vesisateella ja rankalla lumisateella jolloin eteenpäin ei nähnyt kovin paljoa, joten ei haittaa.

Vahvuuksiini ratsastajana kuuluvat muun muassa komentaminen. Yleensä kun teen jotakin, teen sen niin kauan että se onnistuu. Jos se ei millään meinaa onnistua niin kysyn joltakin toiselta apua. Esimerkiksi kun yritin vääntää Sampalla pohkeenväistöä. Kysyin Leenalta koko ajan apua että ne onnistuisi. Ne kyllä onnistu ihan hyvin tai niin kuulin Leenalta:D

Jos olen yksin tallilla, kun sähköt menevät, niin otan taskulampun jos en näe mitään ja jatkan hommia.

Ratsastusleirit on kyllä parhaita. Olen yhdellä leirillä ollut ja sain sieltä 9 uutta kaveria (meitä oli siellä 10).



Leikkituntien idea on pitää yhdessä hauskaa mukavilla poneilla/hevosilla.

Maastoilu on parhaimmillaan kaverin kanssa mukavilla hevosilla. Ja kunhan siellä saa mennä ihan täyttä nii se on parhaimmistoa



Aina, kun putoan jostakin syystä jään vaa makaan siihen maahan ja alan nauraan. Näin kävi kun Kimbleltä tulin alas, paljoa ei sattunut mutta alko naurattaan ja itkettään yhtä aikaa. Ja nousen sen jälkee takas selkään. Mutta sillon kun tipuin ensimmästä kertaa Hepulta niin silloin tuntu että ei pystyis enää ratsastaan, koska sattu nii paljon ja alkoin itkeen. Mutta nousin takas satulaan.

Jäin vaa makaan tonne maahan kun kisoissa tulin alas :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti