keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

#11 Star Lulu



13.4.2002-20.11.2014

Ihastuin Luluun jo kun ekan kerran näin sen.  Lulun kans pääsin kokemaan kaikenlaista.

Love<3

Tykkäsin Lulusta eniten ja sitten siitähän tuli mulle tärkein ja rakkain poni, jonka kans olin saanu olla tekemisissä. Enemmän mulla ja Lululla on ruusuja mutta kyllähän niitä risujakin matkan varrelta saatiin, esim. Lulu puras mua kun laitoin sille satulaa karsinassa ja tiputti mut kivasti puomilla kun päättikin neiti hypätä sen.

Seuraavan kerran ku menin tuon puomin tulin jytinällä alas.
Lulu oli se johon luotin oikestaan eniten. Se tuli aina mua vastaan ku menin pihattoon moikkaan ja pelasti aina mut Martilta.
 Olihan Lululla myös tosi kiva hypätä sillee oikeesti, eikä puomia. Kauhee energia neiti oli kyllä. Ravissakin lähti aina "hiihtämään" eli lähti tosi nopeaa ravia, niin sitä sai olla koko ajan pysäyttelemässä.

Tunti oli melkeen täydellinen---> Minishortsien takia hiertymiä,
ei kiva.
Tosi hyvä estetunti<3 Ikävä nuita mun hienoja raippoja




<3


Joo sitä kuule rattastettiin tyylikkäästi.

<3

Mutta sitten koitti se tuomipäivä, jolloin sain tietää että en näe enään Lulua.
 Ehkä hirvein päivä minkä oon ikinä kokenu, eihän siinä Leenalla olin ja selailtiin Instagramia ja lähinpä muutes aika äkkiä kotia ja itkin seuraavat 3h ja vielä seuraavanakin aamuna.





  

En ikinä vois unohtaa Lulua ja kukaan ei voi tulla Lulun tilalle.<3


<3

I love you<3
Sori kirjotusvirhe:")

  Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän 
Yht äkkiä huomaa, se päättyikin tähän. 
On paikkasi tyhjä ja korvaamaton, 
ja kaipuu suuri ja sanaton. 
En vielä ois tahtonut luopua susta, 
jäi ääretön ikävä ja suru musta. 
Olit ihana, tärkeä, rakas, 
voi kumpa tulisit takas





I hope this...


My beaty<3

Lulun menetys oli täydellinen shokki mulle. Järkytyin asiasta tosi pahasti. Uutinen särki mun sydämen totaalisesti. En osannu ajatella, että saisin olla niin vähän aikaa Lulun kans, mutta niin pääsi tapahtuun.

Hah muistan mun ekan kerran kun sain mennä Lululla nii mentii maastoon ja mulla oli selkä paskana mutta silti unohtumaton reissu<3 Vaikka se oli yhtä pomppimista ja kauheeta tuskaa.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti